Lontoon polkuja 1: Kapitalismi ei toimi, mutta toinen maailma on mahdollinen

Täällä on kaikki niin pientä. Junat ovat kuin lapsuuden Märklin-pienoismalleja, omenat ovat miniomenoita ja talotkin niin pikkuruisia. Pittoreski on Englannin lahja maailmalle. 

Vain keskikylällä on isompia taloja. Amerikkalainen downtown-innostus on saapunut myös Lontooseen ja kohta rakennusten tuoma sekamelska on yhtä kamala kuin Tallinnassa.

Päivän maukkain löytö tapahtui heti aamusta, kun kävin ruokamarketissa ja löysin kreikkalaistyylistä kymmenen prosentin jogurttia. Ostin myös runsaasti tarjouksessa olevia sekamarjoja jääkaapin pakasteeseen, ja kun ripottelin steviaa mukaan, niin johan sillä pysyi päivän pystyssä.

Yritin kävellä Hammersmithista keskustaan, mutta eksyin kylämäisille sivukaduille ja jouduin vielä melko kaukana olevalle Putney sillalle, jonka lähellä olevalla juna- asemalla äimistelin tällaista kaupunkiympäristön art brut installaatiota.

Jatkoin sitten metroilla Elephant & Castle -aseman lähellä olevaan polkupyörien kierrätyskeskukseen. Hinnat olivat liian korkeita, jotta voisin ostaa pyörän, eikä siellä lainaustoimintaakaan ole, sanoi myyjä. Ajoin bussilla Lontoon sillan lähelle ja kävelin sen yli.

Sillalla huomasin lännessä päin kolme helikopteria, jotka pysyttelivät Thamesin pohjoisrannalla kutakuinkin yhdessä paikassa. 

Cityä kohti tulessa huomasin yhä enemmän poliiseja katujen varsilla ja lisää poliiseja kuljettavia pikkubusseja saapui paikalle. 

Se oli opiskelijoiden mielenosoitus, jossa protestoitiin korkeita lukukausimaksuja vastaan. Siinä kohdalla, missä katselin marssijoita ei ollut kuin ehkä tuhatkunta. Poliisi oli mellakkavarusteineen ilmeisen valppaana ja nuo paikoillaan roikkuvat kopterit olivat ilmeisesti poliisin tarkkailuhelikoptereita.

Kulkue pysähtyi lähelle Lontoon valtausoperaation puistoa. Paikalle oli järjestetty musaa ja nuoret bailasivat kadulla. Väkivaltaa en havainnut.

Poliisi oli varustautunut perusteellisesti, kun ilmeisesti oli vaara, että mielenosoitus kääntyisi mellakoinniksi. Muistelin, että viime kesän Lontoon mellakat organisoitiin siten, että ne tapahtuivat useissa eri paikoissa, eikä poliisi oikein tahtonut pysyä mukana twitterieitä, tekstiviestejä ja polkupyöriä käyttävien organisaattoreiden perässä. Siksi kai nyt oli käytössä helikopterit ja pikkubussit.

Hätävarjelun liioittelua, sanoisin, vaikka vallanpitäjät seurannevatkin juuri nyt antikapitalistista liikehdintää suurennuslasin kanssa. Hallituksen säästökuurit alkavat vaikuttaa arkielämään ja Lontoon iltapäivälehti otsikoi, että ”Laskeutuminen kohti katastrofia on alkanut”.

Kävelin puistikkoon, jossa Lontoon miehitysliike majaili. Telkkarista tutut teltat ja banderolit (”CAPITALISM ISN´T WORKING, ANOTHER WORLD IS POSSIBLE”, ”LOVE YOUR ENEMY! HATE THE SYSTEM!” tai  Shakespearen kuva ja ”Now is the winter of our discontent”.)

Eräässä kojussa oli muutamia polkupyöriä ja sain selville, että kyseessä oli erään tyypin pieni kierrätyskeskus, jossa kootaan pyöränosista uusia ja annetaan mahdollisuuksia huono-onnisille. Kaveri olisi ollut valmis lainaamaan melko kelvollisen pyörän 30 punnalla viikoksi.

Sanoin hänelle, että Pohjoismaissa ei ole niin suuret luokkaerot kuin täällä, mutta että hyvinvointivaltiota ajetaan alas ja julkisia palveluita huononnetaan koko ajan. Sain sen käsityksen, että Occupy-liike pelkäsi, että heidän ajetaan pois paikalta. En jäänyt kuitenkaan juttelemaan, kun piti jatkaa matkaa.

Tupeskelin metrossa myöhään iltapäivällä niin että saavuin V&A museolle vain puoli tuntia ennen kuin se menisi kiinni. Päätin mennä Postmodernismi-näyttelyyn vasta huomenna ja kävellä majapaikkaan Kensingtonin puiston paraatireunaa, Olympia-asemalle ja siitä Hammersmithiin, reipasta kävelyä  Lontoon poluilla. Ostin neljä purkkia kymmenprosenttista jääkaappiin ja paistelin englantilaisia tuoremakkaroita hostellin keittiön uunissa.

Vähän harmitti, kun jutut jäivät lyhkäiseksi sen Occupy-liikkeen kaverin kanssa. Olisi tehnyt mieli sanoa, että toivon kovasti teidän liikkeenne onnistumista kapitalismin kumoamisessa.Vielä kymmenen vuotta sitten kapitalismi-sanan mainitseminenkin julkisessa kielenhäytössä olisi ollut epäsopivaa.

Mekin yritimme sitä aikoinamme, mutta tällainen tästä maailmasta kuitenkin tuli. Se on yhä huonompi soppa, jossa rahajärjestelmäkään ei toimi. Onko toisenlainen maailma mahdollinen, en tiedä. Mutta tunsin sympatiaa näitä nuoria kapitalisminkaatajia kohtaan.