Jaa ja hallitse

Kun aikansa tolskaa ja melskaa sosiaalisessa mediassa huomaa, että on kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka osaavat, haluavat tai joiden täytyy jakaa ja niitä, jotka eivät tätä jakamisen taitoa hallitse tai osaa. Tai sitten heidän ei tarvitse jakaa.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kuuluu ensiksi mainitsemaani ryhmään. Hän jakoi Guggenheim-Helsinki prosessin kolmeen vaiheeseen nyt toteutetun selvitysvaiheen jälkeen. Ensi vuonna kaupunginvaltuusto päättää jatkovaiheesta, eli arkkitehtuurikilpailusta ja säätiön perustamisesta. Sitten seuraa, jos näin päätetään, rakennuttamisvaihe ja seuraavaksi käynnistetään museon toiminta.

Asiassa ei ole, kuten maanantai-illan kaupunginjohtajan tiedotustilaisuudessa kysynyt toimittaja kommentoi, oikeastaan mitään uutta. Tai oikeastaan taustalla on vain yksi uusi asia.

Helsingin poliittiset ryhmät eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Guggenheimista. Alun perin luotettiin poliittisen väännön vahvuuteen ja suunniteltiin yhden rysäyksen ratkaisu. Kun yhteistä ymmärrystä ei löytynyt tarpeeksi, tehtiin jako, joka toivottavasti on käsitettävämpi kokonaisuus. Itse asiassa muuta ei voinutkaan tehdä kuin jakaa.

Mitkä asiat Guggenheim-Helsinki hankkeessa ovat niitä, jotka eivät niin sanotusti kohtaa?

Yksi asia, mitä täällä Euroopassa on vaikea ymmärtää, on amerikkalainen museotoiminta. Bisnestä monet haluaisivat taidemuseon olevan meilläkin, mutta vain harvoilla on käsitystä, minkälaista bisnestä taidemuseo on Yhdysvalloissa. Maassa ei ole minkäänlaista museolakiamme vastaavaa  säädöstä ja koko liittovaltion kattava kulttuuritoimintajärjestelmäkin puuttuu. Euroopassa on totuttu siihen, että pääasiassa julkiset tahot rahoittavat museotoimintaa, Yhdysvalloissa näin ei ole.

Hankkeen suunnitelma heijasti tätä amerikkalaista perinnettä siten, että sen heikoin kohta, suhde valtioon jäi epäselväksi. Elinkeinoministeriön avaus tuesta on hyvä, mutta taidemuseotoiminta Suomessa koskee ensi sijassa kulttuuriministeriötä. Kuten aikaisemmassa blogissani kirjoitin, mikä tahansa merkittävä kulttuurihanke edellyttää valtion osallisuutta. Tämä asia pitää hoitaa.

Kohtaamaton paikka suunnitelmassa on myös Helsingin kaupungin taidekokoelmien kohtalo. En käsitä sitä, miksi kokoelmien hoito pitäisi sysätä kaupunginmuseolle. Kaikkien taidemuseoiden kokoelma koostuu useista eri kokoelmista ja ne saattavat olla hyvin erilaisia. Guggenheim Helsingin suunnittelijat kuvittelevat pyyhkäisevänsä pois vanhat kokoelmat ja aloittavansa puhtaalta pöydältä. Tällaiselle ratkaisulle ei ole Helsingissä mahdollisuuksia.    

Uudessa Taide-lehdessä kiistellään Guggenheim-hankkeesta perusteellisesti. Päätoimittaja Pessi Rautio julistaa tehtyyn suunnitelmaan vedoten, että ”kaikki olennainen taidemuseotoimintaa koskeva päätösvalta olisi Guggenheim-säätiöllä”. Ainakin Pajusen esittelemän suunnitelman mukaan museon ohjelma- ja hallintosopimus olisi kuitenkin tulevaisuudessa päätettävä asia.

Helsingin taidemuseolla on kuitenkin kiireellinen ongelma, joka koskee tätä rakennusta:

Helsingin taidemuseon Meilahden rakennuksessa on todettu kosteusvaurioita.

Meilahden puistossa vuonna 1976 avattu Helsingin taidemuseo oli toissa vuonna remontissa. Se epäonnistui ja kosteusvaurioita on todettu taas alkuvuodesta. Mikäli rakennusta ei saada kuntoon toukokuun alkuun mennessä, taidemuseon johtokunnalle esitetään, että koko Meilahden museotila suljetaan. Jos ongelmaa ei saada ratkaistuksi, tulevatkin näyttelyt täytyy siirtää Tennispalatsiin, eikä Meilahteen enää suunnitella uusia näyttelyitä.